Ruokakuvaus on yksi valokuvauksen lempiteemoistani. Minua on aina kiinnostanut tarinat ja toiminta ruoan takana. On nautinnollista päästä kuvaamaan tekemisen meininkiä.
Helsingin Sanomat tilasi minut kuvaamaan Joulun alla Ruoka -sivulle ronskimpaa aihetta. Minähän en verta pelkää, ja suhtaudun muutenkin mutkattomasti lihaan ja sen syömiseen. Inkoossa sijaitsevassa Viltgårdenin teurastamossa odotti minua peuran eli metsäkauriin ruho jos toinenkin.
Laboratoriomaisessa ja kylmässä tilassa roikkuivat nyljetyt peurat, jotka jonottivat lihanleikkuuta. Tassuttelin paikalle suojahuivi päässä, sillä ruhot valuivat nesteitä. Kuvat tilattiin Makujen takana -sarjaan. Pyysin Viltgårdenin riistafirman edustajia ruhojen lomaan kuvattaviksi.
Lihamestari Péter Vámosi paloitteli nopeasti tottunein ottein kylmähuoneen viereisessä leikkaamossa ruhoja.
Suomalainen riista on loistavaa lähiruokaa, ruoka tulee suoraan metsästä pöytään. Viltgårdenin väellä on on lisäksi kunnianhimoinen tavoite: ”Toiveena on opettaa kaikkien ruhonosien käyttöä eikä vain ns. arvo-osien, koska nose-to-tail eli kuonosta häntään -ajattelu on kaikkein eettisintä” Arvostan.
Loppukevennyksenä kuvasin Viltgårdenin tiimiä metsässä trofeiden kera:D
Linkki Anna Paljakan kirjoittamaan juttuun: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000005940254.html