Matti Knaapi ei piilottele astioita kaapissa. Ne saavat näkyä hattuhyllyltä. Matti Knaapi Keittiö-sarjassa ”5 rakkainta” Helsingin Sanomissa 27.3. 2011.
”Olen asunut kruununhakalaisessa vuokra-asunnossani jo kaksikymmentä vuotta…..
Rauhankadulla, 1914 rakennetussa talossa, minulla ja kihlatullani on käytössä 4 huonetta ja keittiö. Huoneet ovat korkeat ja keittiö on asunnon perällä, mutkan takana palvelijanhuoneen vieressä.
Kun talo-yhtiö irrottautui kaasuverkosta, kärvistelin aikani sähköhellan kanssa. Intohimoisena ruoanlaittajana tarvitsin kaasuhellaa ja keittiö oli muutenkin modernisoitava, sillä sähköpiuhat roikkuivat seinillä. Päätin tehdä remontin ja vuokralaisena edullisesti.
Muistelin nähneeni Tattarinsuon ”Köyhien stokkalla” pitkän ja erikoisen mallisen tiskiallastason. Siinä oli yksi kulma viisto. Teräksinen taso sopi keittiööni, kuin se olisi tehty mittatilaustyöna. Se maksoi nelisenkymmentä euroa..
Tiskipöydän alle rakensin markkinoiden edullisimman huonekalujätin kaapit. Kaappien ovet ovat lippulaivamallistoa; ei sahanpurua, vaan täyspuista tammipanelia. Pöydän ylle piti saada astioille hylly. Naulakko oli ihan täydellinen ratkaisu. Pidän astioistani ja haluan että ne näkyvät. Naulakon koukuissa riippuvat pannut ja muuta tarpeellista.
Jossakin vaiheessa koin herätyksen astioiden suhteen – huomasin, että hyvä ruoka maistuu vielä paremmalta kauniista astioista nautittuna. Eihän hyvä viinikään maistu muovituopista. Käsintehdyt keraamiset astiat luovat parhaan tunnelman. Teollisuuskeramiikkakin käy, kunhan se ei näytä laitoskeittiöön tarkoitetulta. Japanilaiset näyttävät, että sekin on mahdollista.
Kaapissani ei ole perintöastiastoa. Sellaista hienompaa, jota käytetään vain, kun tulee vieraita. Sitten paskanjäykkänä istutaan ruokapöydässä, kamalaa!
Ruokailu ruoankäryisessä keittiössä, tiski seurana, on omituinen trendi. Syön mielitiettyni kanssa olohuoneessa. Pitkällä pöydällä on aina pöytäliina ja kynttilöitä. Kynttilöiden sytytys on rituaalimme, samoin kuin ruoan jälkeen pötkähdys sohvalle.”