Karitsa keittiön lämmössä

Keittiö -sarjan pääsiäisajan jaksossa tapasin lammastilan emännän. Suomenlampaan karitsa rellotti rentona valokuvauksen aikana. Juttu julkaistu Helsingin Sanomien KOTI -sivulla 23.4.2011.

Lammastilan emännän Leena Ingbergin keittiö on askeettinen monitoimitila

Ostimme viisi vuotta sitten vanhalta pariskunnalta —maatilan Inkoon Ingarskilasta. Mansardikattoinen päärakennus on rakennettu 1800-luvulla. Asun talossa mieheni kanssa, lapset ovat maailmalla.

Keittiö on tilava, ikkunat kahteen suuntaan. Se on remontoitu viimeksi 1960-luvulla. Keittiö on aiheuttanut minulle häpeän tunteita. Kun tulee asiakkaita käymään, alan selitellä keittiöni kuntoa. Olen kuitenkin pärjännyt nämä viisi vuotta spartalaisessa keittiössäni. Hyvä ruoka ei ole kiinni keittiön varustetasosta. Sen opin jo silloin, kun asuimme Pariisissa pari vuotta.

Kulahtanut keittiö on saanut toimia monitoimitilana. Viime vuoden kovilla kevätpakkasilla toin tänne vastasyntyneitä karitsoja virkoamaan. Suomenlampaani voi saada jopa neljä karitsaa kerralla, ja joku voi jäädä ilman hoitoa. Aamuyöllä syntyneelle hyvä paikka oli patterin vieressä ja leivinuunin jälkilämmössä. Ohjeistin miestäni aamulla, että: ”Muista tarkistaa, onko leivinuunissa karitsa, ennen kuin sytytät tulen.”

Rakensimme uuden ja kauniin lampolan, joten tänä keväänä karitsoja ei tarvitse tuoda keittiöön lämmittelemään. Nyt huhtikuussa on karitsointi sujunut hyvin, ja kun se ohi ryhdymme remontoimaan keittiötä. Leivinuuni ja puuhella saavat jäädä paikoilleen, mutta kaikki muu menee uusiksi . Uuden kaasuhellan aion hankkia nykyisen vinossa kyyköttävän 60-luvun Kosan –hellan tilalle.

Olen kotoisin Itä-Suomesta Aitini marttana oli huippukokki. Minä olin onneton ruoanlaittaja, mutta opin tekemään ruokaa pikkuhiljaa aikuisiällä. Nykyään minussa on pitokokin ominaisuuksia. Lapseni sanovat, että kun äiti tekee ruokaa, sillä ruokkisi koko kylän.

Perheelläni on perinteenä sunnuntaisin kokoontua päivälliselle. Teen usein riistaruokaa ja luonnollisesti karitsaa. Lapset haluavat aina tulla Helsingistä Inkooseen syömään, vaikka ehdotan, että tulisimme joskus sen sijaan Helsinkiin pizzalle.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *